Se alkoi lapsuudessa. Muistan elävästi sen, kun olimme perheeni kanssa automatkalla ja pysähdyimme P-paikalle, jossa oli sellainen roskis. Tiedätte niitä sellaisia roskiksia, jotka ovat maasta katsottuna noin metrin korkuisia, mutta kun kannen avaa, niin huomaa sen syvän montun... hrrrrrr! Vastaavanlainen muisto on myöskin P-paikalta! Siellä oli ulkohuussi. Olinkohan viidenkään vanha, kun tarve oli käydä veskissä ja äitini kanssa sitten sinne menin. Nostin kannen ja... ei ehkä olisi pitänyt kurkistaa (mutta lapsi kun on utelias)! Taas sellainen syvä ja pimeä monttu! Äitini odotti, että istuisin reiälle, mutta ei... minua ei saanut istumaan sellaisen mustan kuilun päälle! Onnekseni vieressä oli metsä.... Kolmas muisto on mummoni syntymäkodin pihamaalta. Siellä on sellainen ihan tavallinen vesikaivo, josta kannetaan saunaan vettä. Lapsena muutaman kerran jouduin sieltä vesiä köyteen sidotulla sangolla nostamaan. Hyi samperi se oli ravisteleva kokemus...

Teini-ikäisenä lenkkeilin paljon. Kävelin usein erästä soratietä pitkin, jonka molemmin puolin on isot laskuojat. Ei siinä mitään, mutta kun koitti tulva-ajat ja molemmat ojat olivat täynnä vettä! Päättäväisenä kuitenkin kuljin tien päähän saakka ja käännyin takaisin samaa tietä, samalla kun yritin olla katsomatta sivuilleni!

Nuorempana aloin nähdä myös paljon unia, joihin liittyi syvät vedet. Usein unet olivat sellaisia, että minun piti kulkea järven yli kulkevia pitkospuita, jotka huojuivat laineilevassa vedessä. Se vesi oli mustaa, mutta silti sen läpi erotti pohjan. Usein unissani minä olin myös jostain syystä sukeltelemassa edellä mainitun näköiseen veteen. Pohjalla ei ollut mitään ihmeellistä, ainoastaan se syvyys pelotti.

Aikaisemmin en ole näitä asioita hirveästi miettinyt. Nuorempanakaan en ymmärtänyt ynnätä näitä muistoja ja unia yhteen. Ajattelin sen olevan vaan sitä, että pidin joitakin asioita pelottavan näköisenä. Sittemmin 23 vuotiaana netissä vastaan tuli kuva uponneesta laivasta. Kuva oli otettu ilmasta päin ja kirkkaan veden läpi näkyi se laiva siellä pohjalla... hrrr... En pitänyt kuitenkaan sitäkään vielä minään. Vasta jälkeen päin kun ahkerana googlettajana vastaan tuli kuvia Venäjän maastoon ilmestyneistä isoista kuopista sekä valtamerien isoista "mustista aukoista", aloin lopulta ajatella, että tässä täytyy nyt olla jotakin hämärää... Mieleeni muistuivat nuo mainitsemani asiat lapsuudestani. Tunne oli samanlainen, jännittynyt ja "äkkiä silmät kiinni" -fiilis valtasi mielen.

Aloin googlettaa. Taas. Kyllä. Pelolleni oli nimi. Ja se on Bathofobia.